Smiles

Maanantaina saatiin vihdoin rekisteröityä mut kouluun! Maanantaina näin myös ekan kerran muita El Paso vaihtareita. Sandyn tanssistudiolla tuli käymään semmone perhe, missä oli 2 vaihari-tyttöä, toinen Norjasta ja toinen Hollannista. Ekat blondit ketä nään El Pasossa. Niijoo, melkein kaikki täällä on meksikolaisia, tai ainaki näyttää siltä. Alexis, Nick ja crazy-grandma on valkosia, Sandyn töissä on yks mun ikänen Khayla, joka on valkonen, ja koulussa oon nähny ehkä 6 valkosta. Mut silti kaikki puhuu englantia! Mikä on hyvä juttu, mut tosi outoo. Ei oikein tunnu et oisin Jenkeissä, ku on niin paljon meksikolaisia, mut toisaalt ei tunnu Meksikoltakaan, koska kaikki puhuu englantia.

Tiistai oli siis mun eka koulupäivä, ja aamulla olin kyllä ihan vellit pöksyissä. Jännitti & hermostutti & innostutti & ihan kaikkea! Selvisin kuitenki kunnialla koko päivästä. En eksyny kertaakaa, ja myöhästyin vaa kerran! Eka tunti oli espanjaa, ja se maikka on ka-ma-la (siihen nähden hannele on kuulkaa oikeen ihana mummeli). Puolet sen höpötyksestä meni ihan ohi, ja olin aika hukassa koko tunnin. Sieltä jatkoin matkaani kohti Anatomy & Physicsiä varmana siitä että koulu on perseestä ja kaikki maikat natseja. Mut oli puoliks pakotettu tonne Anatomia kurssille, koska oli pakko ottaa joku tiede kurssi, joten ei ollu mitään odotuksia siitä. Mutta, se osottautukin ihan sairaan kivaks tunniks! Ei sen aineen puolesta, mut meijän nurkkauksessa on tosi kivat tyypit ja se maikka on niin rento. Sillä on nyt jo mulle lempinimi ’Yaah’ ku mä vissiin sanoin noin tosi usein? :D Se sanoki et tulee olemaan hauskaa ku sillä on aika veikee aksentti ja mulla tietty omani. Hahha, mutta kivaa tuolla aina on! Sitte mulla on tanssia, journalismia/newspaperia, lunch, voimistelua, historiaa, matikkaa ja enkkua. Tanssissa ja voimistelussa ei olla tehty vielä mitään, tää eka viikko on vissiin aika löysäilyä. Journalismi on tosi rentoa, katotaan sitte ku lehden deadline painaa päälle. Historia on tosi tylsää! Sillä maikalla on vissiin kaks kurssia päällekäin, ja se meijän hissan kurssi (missä on kolme oppilasta) on semi-itsenäinen tietokonekurssi, en tykkää. Ekana päivänä meillä oli joku lähtötasotesti. En tosiaan ymmärtäny kaikkea, saatika että oisin tienny vastauksia. Tulipa sitten hakuammuntaaki harrastettua. Matikka puolestaan on T U S K A A . Ei tosiaan mitään yläastematikkaa, mistä olin unelmoinu. Raja-arvoja, derivointia yms. englanniks, pitääkö sitä enempää selittää. Saan kyl ehkä vaihettuu sen helpompaan kurssiin, hehee hope so! Englannin kurssi on tosi hyödyllinen, opin uusia sanoja paljon. :D Ja ms. Lindemann on kans tosi kiva!

Eli tommosella aikataululla mennään koko päivä. Tunnit on 45 min., siirtymäaika 5 min. ja lunch 45 min. Toi viis minuuttia on oikeesti tosi vähä, ku pitäs suunnistaa toiselta puolelta koulua toiselle puolelle, eikä kyseessä oo mikää pieni koulu! Ja en ymmärrä, joillain on muka aikaa vielä jutella kavereitten kanssa käytävillä?! Meikä ainaki juoksee siellä pää kolmantena jalkana, koska myöhästyminen on näille maikoille tooooosi iso juttu. Joka aamu noustaan ylös, käsi sydämelle ja keskusradiosta tulee joku isänmaajuttu. Lunchit oon yleensä viettäny student council tyyppien kanssa, ja ne on päivän parhaita paloja! Oon päässy levittää tätä Suomen suloista kieltäki jo vaikka kuinka paljon. Se on nii huvittavan kuulosta ku ne huutelee kirosanoja suomeks kaikille koko ajan :D

Koulu toi mukanaan myös pukeutumissäännöt. Kiellettyjen listalla on ohut olkaimiset topit, liian avonaiset (edestä tai takaa) paidat, liian kireät housut (ei siis legginssejä), ei myöskään liian löysiä vaatteita (ettet kuljeta asetta mukanas kouluun), shortsien/hameen pituus on oltava vähintään siihe mihin sun käsi ylttää ku seisot käsi suorana sivulla, tukkaa ei saa värjätä epäluonnollisilla sävyillä, irokeesi max. 2 tuumaa pitkä, ei lävistyksiä.. Eli useimmiten kouluun sitte pistetään päälle farkut ja t-paita. JA BONUS, siinä t-paidassa ei sitten oikeestaan sais olla mitään kuvia/tekstejä yms. jotka voidaan näiden mielestä käsittää jonain jengi-symbolina. Öö, must ois ainaki iha kiva tunnistaa ne kovimmat gangstat, jos täällä kerta semmosia on. :D

Perjantaina olin Khaylan ja sen parin kaverin, Ajan ja Noran kaa ostarilla, ja sit katottiin jotain leffaa. Ne on kaikki tosi kivoja! Ollaan tosi samanlaisia. :) Sääli et ne on eri koulussa. Päivät menee kyl paljon nopeemmin nyt ku on toi kouluki alkanu. Tänään oltiin Alexin, Philipin, Markin ja Hectorin (alexin kavereita) kaa rullistelee semmosessa isossa hallissa, mis oli kaikkii valoja ja hyvää musaa.

Lisää luvassa ens viikolla :)

Annie

Give me something to sing about

Mun ekaa viikonloppua Jenkeissä me vietettiin jonku näiden tuttujen mökillä Ruidosossa, New Meksikossa. Ne sano sitä ”little cabineks”, mut se oli kyllä tosi iso ja hieno paikka! Siellä vietettiin pari päivää iha perus mökkielämää, kateltiin leffoja mega-isoilta & -pehmeiltä sohvilta ja vaa rentouduttiin. Maanantaina tultiin takasin, ja illalla meillä oli leffa/lautapeli-ilta, missä näin sitte muutaman Alexin kaverin. Lauantaina oltiin jonkun tytön-jonka-nimeä-en-muista synttäreillä, muuten ei oo kauheesti mitään mainitsemisen arvosta tapahtunu.

Nyt oon ollu täällä melkein kaks viikkoa, eikä aika ainakaa vielä oo juossu ku hullu. Päivän aikana tunteet on voinu vaihdella ihan laidasta laitaan. Joskus on tehny mieli vaan itkee, mut parin tunnin päästä ollaan jo naurettu kippurassa Nickin jutuille. Ihan kamala ikävä ei oo ekaa päivää lukuun ottamatta ollu, se on vähän niin että kun on ollu tylsää, ni sitte on liikaa aikaa miettiä, ja helposti sitte mietin Suomea, koska täällä sitä elämää ei kunnolla vielä oo. Maanantaina alkaa koulu, ja se varmaan pitää sitte kiireisenä, ainaki toivon niin! Ja toivottavasti saisin sieltä sitte uusia, omia kavereita. Se on ollu semmonen asia, mist oon murehtinu (heh, no mistäpä en ois :D), mut toivo elää!

Vaikka ei olla Alexin kanssa kovinkaan samanlaisia, ni sen kaa on kiva jutella, ja välillä vaan makoillaan jommankumman huoneessa ja puhutaan kaikesta. Muutenki, sen seurassa puhun paljon enemmän. En mieti niin paljoo että sanonko nyt oikein vai väärin, ja kyselen että mitä tää ja tää sana tarkottaa yms. (se sanakirja ois silti aika jees!)

Säästä sen verran, että täällä on KUUMA! Monena päivänä ollu joku 38 astetta.. Ei kyllä vielä oo tuottanu ongelmia, koska nää ei tykkää paahtaa itteään auringossa, eli pysytellään ilmastointilaitteiden ulottuvissa. Tosi monena iltana on ukkostanu. Ei sada, mut jyrisee ja salamoi.

Ja hei, meillä on täällä siivooja Maria! JEIJ! Se käy 2x viikossa ja siivoo ja pyykkää. Mun hommaks kotitöiden osalta on tullu pöydän kattaminen ja purkaminen, eli ei paha.

Lopuks muutama kuva, en oo ollu kovin ahkera kameran kanssa.. :(

Frankfurt!

Host-sisko&me Ruidosossa

Texas, Chihuahua, New Mexico

Love
Annie (I'm a yankee now)

El Paso Today

Oukkiedoukkie.. nyt vasta pääsin päivittämään blogia, koska homman nimi on se, että voin käyttää nettiä ainoastaan Nickin luona missä se yhteys on. Eli saa nähä kuinka usein pystyn tänne kirjottelemaan, toivottavasti ainaki kerran viikossa. Paljon tekstiä tulossa, koska niin paljon kerrottavaa vaikka vasta muutaman päivän oon täällä ollu!

Lento lähti siis tiistaina aamulla, ja kuten aavistelin ni lentokentällä se itku tuli. Mulla oli vaan äiti mukana, aattelin et olis helpompaa ku ei tarvis jättää ku yks ihminen siinä tilanteessa. Ei se silti kovin helppoa ollu. Tarkotuksena oli siis lentää reittiä Helsinki – Frankfurt – Washington – Denver – El Paso, mut jo heti tähän varmimpaan Euroopan sisäiseen lentoon tyssäs meijän matka. Jouduttiin tekemää hätälasku Hampuriin, jonka takia sitte missattiin kaikki jatkolennot, heh heh. Varattiin ite uudet lennot, mut yöks piti jäädä Frankfurtiin. Tuli oikee survivor-olo ku keskenämme saatiin hoidettua kaikki! :D Ei se viivästyminen mua ainakaa haitannu, vaihtopäivä Saksassa. Varsinki, ku toi meijän 7 hengen yfu-porukka oli niin mainio! Meistä tuli tiivis porukka tosi nopeesti. Siinä oli sitten koko ip ja ilta aikaa hengailla Frankfurtissa. Nukuttiin, syötiin, käppäiltiin keskustassa ja hauskaa oli!

Seuraavana päivänä meijän porukka sitten hajos pienempiin ryhmiin ja mä lensin Suviannan kanssa Denveriin. Tultiin ihan mainiosti juttuun, joten matka meni tosi hyvin. Denveristä lensin sitten yksin (ekaa kertaa elämässäni!) El Pasoon. Olin El Pasossa 11 jälkeen illalla, ja se oli niin makeen näköstä ku kaikki kaupungin valot näky lentokoneesta! Myöhemmin Sandy kerto, että suurin osa niistä on Juarezin (Meksikon puolella oleva rajakaupunki) valoja. Sandy muuten myös varotteli, että ei varmaan mennä käymään Meksikossa mun vuoden aikana, vaikka se tossa ihan vieressä onki. Kuulemma siellä on niin vaarallista etc. =(

Mun ei ollu mitään vaikeuksia löytää Sandya (host-äiti) ja Alexista (host-sisko). Oltiin koko päivä Suviannan kaa jännätty meijän perheitten näkemistä, mut loppujen lopuks ku ne näki, ni ei jännittäny yhtään. Sandy on aika meksikolaisen näkönen, se onki vissiin ¼ meksikolainen. Alexis oli ihan perus jenkki. Molemmat vaikutti heti tosi mukavilta! Voi että sitä puhetulvaa mikä niiltä tuli. Koko ajan pälätti jostain, ja musta tuntuu että ku pääsen tän kielen kanssa kunnolla vauhtiin ni hauskaa tulee olemaan! Ne puhuu molemmat myös espanjaa, ja Sandy sanoki, että mäki tuun sitä ihan varmasti täällä lisää oppimaan. Ja nää on niin sulosia ku ne sanoo koko ajan darling ja dear ja honey.

Vaikka olin iha väsyny, ni ne vei mut kotiin semmosen ruokapaikan Route 66 kautta. Jos joku on nähny Autot –leffan, ni se oli just semmonen ku siellä se Floran kahvila. :D Sandy ja Alexis halus, et mun eka amerikkalainen kokemus tulee olemaan ruoka, haha. Ne tilas mulle semmosen flush-juoman ja se oli ihan hervottoman kokonen! Jessus, nähny ikinä niin isoa juomaa! Nää sanoki että ”everything is bigger in Texas” ja että se on niitten motto. Se näytti kyllä pitävän paikkansa, koska kaikki autot mitä näin parkkipaikalla oli ihan sairaan isoja! Ei oo meijän sedaneita paljoo näkyny.

Ku näin ekaa kertaa meijän talon sisäpuolelta (ulkopuolella on muuten palmuja!), ni eka ajatus oli, että siellä on ihan jumalattomasti tavaraa! Luulin, et meijän Suomen kodissa on ihan hirveesti kaikkea ylimäärästä krääsää, mutta se ei oo kyllä mitään verrattuna tähän! Huhhuh.. Ja näillä ei muuten oo eteistä täällä. Ku tulee sisään, ni vastassa on olohuone. Kenkiä nää käyttää sisällä, minä en. :D Kaks niistä kissoista mistä puhuin aikasemmin on siirtyny tänne, ja ne oli toosi söpöjä pieniä pentuja.

Täytyy kyllä myöntää, että eka yö ei ollu kovin helppo.. Aikaeron (-9) takia nukuin huonosti ja katkonaisesti ja ajatukset karkas koko ajan Suomeen. Tuli hirvee ikävä kaikkia ja kaikkea. Torstai päiväki meni vähä sumussa, ku väsytti koko ajan. Käytiin asioilla melkein koko päivä. Näitten ruokakauppaki on iha valtava! Täytyy ottaa kuva siitä joku kerta. Ja siellä on ihan sikana maistiaisia, namnam :D Ei mitään Suomen-tyyliä, että joskus hyvällä tuurilla löydät jostai jonku leivänpalan, vaan siis niitä oli joka puolella! Mä maistoin varmaa 7 eri juttua, eikä siinä ees ollu kaikki.

Torstaina näin myös Nickin (host-iskä) ekaa kertaa! Se on tosi rento! Heittää koko ajan kaikkee hyvää läppää. Ja siellä onki 3 koiraa nytte. 2 isoo ja yks pieni. Onneks ne oli semmosii kilttei, eikä ees haukkunu oikeestaan, ni ei tarvii pelätä niitä (oon nimittäin tottunu meijän omaan tooosi kilttiin ja epäkoiramaiseen pieneen Peppiin, aww). 2 kissaa täälläki, mut ne on koko ajan ulkona. Näin myös sen mun jenkki-mummin. Ei siitä kyllä mitään seuraa oo. Se ei kuule oikeestaan ja vaikka se on elossa, ni aivot ei enää oikein rullaa. Se oli Sandylta kysyny, että millon ne voi mennä teatteriin ja kattoo ku mä esitän jotai viuhka-tanssia. :D että semmosta, ei taida meidän välille kovin antosia keskusteluja tulla. :D

Illalla olin kattomassa Sandyn studiolla jotain balettituntia, johon vissiin ite osallistun ens viikolla. En oo koskaan ite kokeillu, ja ku Sandy iha innoissaan tarjos sitä mulle, ni aattelin että miksikäs ei. Se näytti kyllä semi-vaikeelta, katellaan sitte ens viikolla ku meen sinne kankeilla koivillani vetelemään pliéitä ja balebalebaleta :D No, kaikkea voi (ja pitää!) kokeilla.

Perjantaina yritettiin rekisteröidä mut kouluun, mut tultiin vissiin liian myöhässä. Ja Sandykos siitä suuttu. Oon huomannu nyt jo, et tää mun host-äiti on tosi tempperamenttinen. Jos asiat ei mee niin ku se toivois, se saattaa suuttua tosi helposti. Toisaalta se kyllä myös sitte laantuu helposti. Jokatapauksessa, saatiin kyllä jotain aineita katottua mulle. Otan näillänäkymin Amerikan historiaa, matikkaa, englantia, espanjaa, tanssia, voimistelua, journalismia, sitte piti ottaa joku science ni mulla on joku anatomia-homma, ja ehkä vielä yearbookkia (ei mahtunu kitaratunnit enää =(). Sitte joku mies tuli vielä tyrkyttämään mulle student counseloria, sano että niin saisin helposti kavereita ja pääsisin kokemaan kunnolla koulun henkeä. Alexis sano, et oikeesti se on vaa pirusti työtä,työtä,työtä. Otan ehkä sen sillei, et oon siin mukana koulun jälkee, ja jos en tykkää ni voin vaa sitte skipata sen. Muutenki, toivottavasti pärjään noissa aineissa, nimittäin ne laitto mut aika korkeille tasoille. Matikassaki oli tunkemassa mua johonki matikka-joukkueeseen (jippiaijee). Ja sitte ku Sandyki vielä koko ajan puhuu miten viisaita ja loistavia näiden edelliset vaihto-oppilaat oli, ni pienet paineet tuli.

Perjantaina olin sitte kattomassa flamenco-tuntia. Siitäki Sandy oli niin innoissaan, et en kehannu sanoa ei. Voinhan mä sitten jättää jotain varmaan pois, jos en tykkää tai kerkiä.

Illalla mentiin koko porukka syömään meksikolaiseen ravintolaan. Ja nyt luettiin ruokarukouski. Mietinki, että koska tää näiden uskonnollisuus tulee esiin. Aikasemmin ku puhuin Alexiksen (sen nimee on muute hirvee taivuttaa) kanssa, ni se sano, että ei ne kyllä kovin usein käy kirkossa. Ravintolassa nää yritti opettaa mulle kaikkea espanjaa, ja oli iha kauhistuneita ku me sanotaan eri tavalla se kirjain c. Me kuulemma vaan sössötetään. Ja nää nauro mun tavalle syödä tacoja. En tienny, että siinäki on joku oikee tapa. :D

Vikaks mentiin vielä semmosta vuorta pitkin näköalapaikalle, mistä näky El Paso, Juarez ja New Meksikon osavaltio. Puhuin, että ne kaupungin valot oli makeet, ja nyt en voi sanoa muuta ku WOW. Rakastuin tohon paikkaan heti. Oon aina puhunu, miten se oli niin hienoa ku näki ne kaikki New Yorkin valot, mut tää on kyllä ihan yhtä hyvä. Ne valot vaan jatkuu ja jatkuu. Laitan kuvan sitte ku saan ne koneelle.

ps. mulle saa lähettää sanakirjan :)

suurlähettiläät - kun tänään lähden

Muistan aatelleeni joskus nuorempana, että vautsi, vaihtoon lähteminen ois kyllä niin siisti juttu. Mutta tosi iso päätös, emmä varmaan uskaltais.. Ja muutaman tunnin päästä mä nyt sitten lähden. Enää ei pelota, jännittää sitäkin enemmän. Rupesin vakavissani harkitsee vaihtovuotta vasta lukion ykkösellä, ja siitä lähtien ku paperit lähti etiäpäin, on tää pyöriny päässä joka päivä.

Vaikka tuli ahdistus ku näki kavereita viimestä kertaa, ni mulla on silti tosi hyvät fiilikset tän suhteen. Must on tosi kivaa lähtee sinne. Oudointa on, et en oo vielä itkeny yhtään. En ees ku halailtiin kavereitten kanssa. Ei se tunnu siltä, että ei nähtäis kymmeneen kuukauteen. Lentokentällä ja lentokoneessa varmaan sitte itken senki edestä. Ku näkee konkreettisesti sen, että lähtee pois Suomesta.

Ku kattoo tosta reunasta tota ' 1 day until USA' ni päälimmäinen tunne on yksinkertasesti epätodellisuus. Vaikka tunneskaala on laajaki laajempi, ni ei tätä aivot käsitä. Emmä osaa aatella, että tässä tuolissa istun seuraavan kerran ens kesänä, jokseenkin varmasti muuttuneena ja pää täynnä samanlaista epäaitoutta ku nyt.

"Vene on varmimmassa turvassa silloin, kun se on satamassa, mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi." -paulo coelho (kiitos henna:))

kolme päivää

apua.

Smilers never loose and frowners never win

Eilen jouduin jo sanoo heipat yhelle mun parhaimmista kavereista, ku se lähtee viikoks reissuu. Oli jotenki niin hassuu sanoo et "nähää ens kesänä". Ei tätä vaan tajua! Jotenki ku ei oo koskaan kokenu mitää vastaavaa, ni ei pysty yhtää miettii et millast tulee olee, millaselta kaikki tuntuu, miten siellä sit tulee menee.. Mä oon (tuttuun tapaani) kerinny tässä kuukausien aikana kehittää vaikka minkämoisia kauhukuvia ja murehtinu kaikesta ja vastaavasti intoillu uusista jutuista. Tää vaihtovuosi on kyllä mielessä ihan koko ajan.

Tällä viikolla on iskeny tajuntaan myös se, että kohta sitä mennään. Viikon päivät Suomessa. Jaksan aina päivitellä sitä miten aika kuluu niin nopeesti, mutta ku se kuluu :D Tuntuu, et vaikka mitä ois pitäny vielä keretä tekemään.. toisaalta jos sitä noin aattelee ni en pääsis ikinä lähtemään täältä. Nyt vaa yritän olla liikoja miettimättä, nähä kavereita niin paljo ku mahollista ja syödä ruisleipää :D Elokuun kunniaks kuvia kesältä :)

Piknik Hämeenlinnassa jossain tommosessa mestassa, enempää en tiedä :D


Jukolan viesti oli tänä vuonna Hyvinkään Kytäjällä, jeee.. se tsekattiin myös


Juhannus golffia perunoilla ;)


Kolilta. Tää on NIIN perus Suomi-maisema!


Ruisrockista ja hiukset on blondaantunee..

Kesäolympialaisista :D aivan mahtava idea

Helsinkidayyy con querida amiga