Home sweet home.

Muutaman päivän oon Suomessa jo kerinny olla... ihan outoa! Tai no ei, mutta kuitenkin.

Lähin siis viime sunnuntai aamulla Texasista. Lauantaina Luisa ja Trina jo lähti, niin se koko viikonloppu meni aika haikeissa jäähyväis fiiliksissä. Perjantai illalla valvottiin myöhään niin kavereiden, kun perheenkin kanssa, eikä vaan millään tahtonu uskoa, että takasin Suomeenkin olis lähdettävä.

Lennot meni ihan okei, ei tarvinnu maksaa mitään ylikiloja vaikka niitä kyllä löyty. Sitten ku alko Suomi lähestymään ja kone laskeutumaan, niin aikamoinen paniikki valtas. Mimmosta se olis nähä kaikki tutut? Entä jos ei osaiskaan sanoa mitään? Rehellisesti sanottuna kun näki äitin ja iskän ja kaverit niin tuntu kun ei olis koskaan lähtenykään. Sitten ku ajettiin omaan kotiin, ni taas tuntu kun olis ollu vieraassa maassa. Niin vihreää, niin paljon puita, kylmä, kaikki oli pienempää.. Kotona kaikki oli ihan samanlailla, vaan niin kauhean pientä! Kodinkoneet, astiat, huoneet, sohvat, tv:t, kaikki. Oli niiiiiin outoa!

Nyt oon yrittäny itteni pitää kiireisenä kavereiden kanssa. Huomasin jo, että jos oon vaan yksikseni tekemättä mitään, niin aika helposti ajatukset karkaa Jenkkeihin ja haikeus ja ikävä valtaa... mutta paljon helpompi paluu oli, ku mihin olin varautunut! Kavereiden kanssa varsinkin tuntuu, että mikään ei oo muuttunu ja samat vanhat jutut naurattaa. Super happy! :)

Tässä tätä nyt ollaan, takasin siellä missä lähdettiin. Niin ku viime syksynä ajattelin, niin samassa tuolissa istun 11 kuukauden jälkeen, pää täynnä epäuskoa ja muuttuneena (vaikkei sitä heti uskois!). Vaihtovuosi opetti, kasvatti, loi uskomattomia muistoja, ja sai mut rakastamaan jotain toista paikkaa ihan yhtä paljon kuin Suomea. Takasin menen varmasti, vain käymään vai opiskelemaan, sen näkee myöhemmin. Vaihtovuosi on ehdottomasti paras kokemus ollut tähänastisessa elämässä, koska vaan kokisin uudestaan. Super iso kiitos äitille ja iskälle, jotka ees mahdollisti koko vuoden kaikkine kustannuksineen, kiitoskiitoskiitos! Sijoititte erittäin hyvään kohteeseen ;)

Love
Anni

ps. Ei tää blogi varmaan tähän jää, kova halu ois vielä kirjottaa jotain tästä vaihtovuodesta ja kotiinpaluusta.. See y'all later!

Show must go on

Ens viikolla on kotiinpaluu. Ens sunnuntaina on se päivä, joka on ollu mun mielessä jo monta kuukautta. Silti, mitä lähemmäs se tulee, sitä enemmän ahdistun ja pakokauhu valtaa joka päivä. En vaan voi uskoa, että oon kohta takasin siellä, missä oon aina asunu ja minkä ennen tunnistin ainoaksi kodikseni. Mutta nyt oon ollu täällä niin kauan. Tuntuu, että kohta mulla alkaa toinen vaihtovuosi, tällä kertaa vaan paikassa, jonka jo tunnen. Tuntuu vaan, että en oo vielä valmis lähtemään. Mutta jos noin aattelis, niin enpääsis koskaan lähtemään täältä. Heh, sanoin täsmälleen noin myös ennen ku tulin tänne, viime Elokuussa.

Musta tuntuu jotenki pahalta sanoa, että en halua takasin Suomeen. Ihan ku samalla julistaisin, että mun elämä ja ihmiset täällä on parempia. Mulla on ihan hirvee ikävä Suomea ja kaikkia ihania ihmisiä siellä, ja osa musta on niin käsittämättömän ilonen että pääsen takasin sinne. Mutta isompi osa musta on peloissaan ja suruissaan. Millon näen seuraavan kerran näitä ihania ihmisiä täällä, näenkö enää koskaan. Mulla on nyt kaks perhettä myös täällä, mutta en tiedä koska näen niitä seuraavan kerran. Tää lähtö on kyllä paljon pahempi ku lähtö Suomesta. Sillon en tienny tulevasta mitään, mutta tiesin, että se olis loppujen lopuks vaan väliaikaista. Näkisin kaiken tutun taas seuraavana kesänä. Nyt tiedän minne oon palaamassa, mut miten osaan taas sopeutua siihen kaikkien näiden erilailla elätyiden kuukausien jälkeen. Oon niin tottunu elämään täällä. Miten kestän kun Suomessa ei rupatellakaan kaupan kassan kanssa ja ihmiset ei hymyile kaikille vastaantulijoille ja halaa tuttuja ja cowboyt ei kuulu tavalliseen katukuvaan ja juomiin saa ilmasen täytön ja ja ja. Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Kyllä varmasti tykkään sitten jonkun ajan päästä taas Suomesta ja kaikesta, kunhan totun siihen taas. Suomi on ihan tosi ihana maa, ja oon ylpee siitä että oon suomalainen.

Show must go on.

Love
Annie

TJ yksi kuukausi

Menny taas pari viikkoa viime kirjottelusta. Kesälomaa on kulunu pari viikkoa, ja ihan käsittämätöntä miten aika kuluu niin nopeesti. Enää 4 viikkoa jäljellä! Mutta nyt pikkasen viime aikasista tapahtumista.

Pari viikkoa sitten oli siis Graduation. Sanoisin, että se itse seremonia oli aika samanlainen kun Suomessa yo-lakitus. Jokainen kutsuttiin sinne vuorotellen ja ne sai sen diplomin ja kukkia. Sitten kaikilla kun oli päällä ne kaavut ja lakit, niin kun niissä lakeissa on tupsut niin ne piti kääntää eri puolelle sitä lakkia. Ja sitten, (tätä ootin eniten) kaikki seniorit kokoontu yhteen kasaan ja heitti ne lakit ilmaan. YAY! Sitä oon vaan leffoissa nähny ja kysyin kavereilta että joko ne heittää? millon ne heittää? =D Ne vaan naureskeli mulle. Mutta oli se aika cool vaikka ei kauaa kestäny.

Käytiin yks päivä kavereiden kattoo Fast Five. On se varmaan Suomessaki jo. KÄYKÄÄ KATSOMASSA! pakko vaan sen takia tänne kirjottaa tosta koska se oli niin ÄLYTTÖMÄN hyvä leffa! Onhan se action leffa mutta tosi hyvä semmonen. Olin ihan hyper sen jälkeen. :D

Yks päivä oltiin Lamesassa Luisan ja Trinan area repin luona viettämässä pool day:tä! Sen naapurissa on semmonen yksityinen uima-allas alue ja sillä on jäsenyys sinne ni päästiin viettämään muksa päivä siellä! Täällä alkaa lämpötilat joka päivä olla 100 Fahrenhaittia, eli siellä 30-40 asteen tienoilla. KUUMA!

Kirkossa meillä on tällä viikolla ollu semmonen Vacation Bible School. Se on pikkulapsille mut oon ollu siellä musiikki ryhmänvetäjänä. Meitä on joku 5 vetäjää ja joka päivä ollaan opeteltu joku laulu Jumalasta/Jeesuksesta ja sitten on liikkeet ja muut muuvit. Hah, onhan se aika hauskaa! Vaikka jotku ipanat ottaa välillä hermoon kun ne ei halua tehä mitään mutta no nii… Ihan jees! Siellä on joka ilta ollu viidestä eteenpäin, ja monesti ollaan meijän ryhmän kanssa menty syömään sen jälkeen tai jotain hengailua vaan.

Oon kyllä huomannu tän vuoden aikana että mitä enemmän on mukana kaikenlaisessa toiminnassa, niin sitä enemmän tutustuu ihmisiin ja saa kavereita. Että jos tätä ketkään tulevat vaihtarit lukee, niin menkää mukaan ihan kaikkeen mikä vähääkään kiinnostaa (ja vaikkei niin kiinnostaiskaan). Siten saa parhaiten kavereita, ja tietty koulusta sitten. Kunhan on aktiivinen! Kaikki on itestä kiinni.

En oo oikein päättäny että onko se enää vai vielä 1 kuukaus Suomeen.. Tosi ristiriitaset tunteet kotiinpaluusta, taistelen Suomen ja Jenkkien välillä. Joskus joulun aikoihin oli semmonen "en tosiaan halua takas suomeen, texaslovelove" mutta sitten keväällä välillä tuli tunne että on se kivaa mennä takasin. Tykkään tosi paljon Texasista, ja varsinkin millasia ihmiset täällä on, mutta samalla tuntuu että voi huokasta helpotuksesta sitten ku on takasin Suomessa. Että tavallaan toivon että ei tarvis lähteä täältä, mutta haluan myös takasin koti Suomeen. Tosi sekavaa ja ristiriitasta. Ehkä sen kuuluu mennä näin? Ootan Suomesta sitä "normaalia" arkea, että ei tavallaan tarvii miettiä elämää. Täällä miettii koko tätä vaihtojuttua tosi paljon, ja muutenkin kaikkea, että miten viettää viimenen kuukausi ja tuhlaako aikaa kotona vai kavereiden kanssa ja muuta tämmöstä.

Tässä nyt oli juttua vähän siitä sun tästä. Tuntuu että oon kauheessa kiireessä ollu nää muutamat viime päivät, ja ylihuomenna lähetään reissuun viikoks etelä-Texasiin. Yritän nauttia joka hetkestä ja elää täysillä, koska oon varmaan takasin Suomessa ennen ku huomaankaan.

Love
Anni

ALOOOHA!

Okei onhan tästä jo kolme kuukautta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, eh?


ALOHA vaan kaikille! Sori ku en heti päässy päivittelemään tunnelmia paratiisista mutta oon kyllä vieläki ihan Hawai fiiliksissä, oon katellu Liloa&Stitchiä harva se päivä ja ollu monta kertaa ihan aww ku noin meki tehtiin siellä! Mutta täältää pesee, saa ja sopii olla kateellinen ;)

Lauantaina kaikki saavuttiin sinne eri aikoihin ja muistan että eka ajatus oli, että kaikki on niin vihreetä! ja puita! Täällä Texasissa tosiaan on kaikki tasasta,tasasta,tasasta ja ruskeeta... Eniten oli skandinaaveja (WOOHOO!) ja tietty saksalaisia on aina paikat tupaten täynnä. Saatiin huoneet ja sitten oli joku tervetulotilaisuus tms. Mun huoneessa oli Jana Saksasta (yllätys yllätys) ja sitten Angie Sveitsistä. Tulin kyllä tosi hyvin juttuun molempien kanssa ja loppuviikosta tuntu ku oisin Angien tuntenu aina.

eka ilta :)

Sunnuntaina alko sitten toiminta! Vietettiin rantapäivä ja mm. surffattiin, oltiin catamaran-risteilyllä ja snorklattiin ja vaan hengattiin rannalla. Surffaus oli fyysisesti rankempaa ku luulin mut muuten helpompaa. Ja ai että sitä tunnetta ku oikeesti surffas ja pysy pystyssä ja aaaaaaa se oli vaan ihan mieletöntä! Tosi kivaa! Catamaran oli siis joku veneajelu, ja me nähtiin valaita! Ne sano että valaat tulee tonne keväällä saamaan lapsia ja me nähtiin niitä, wow. Sitten mentiin semmoselle riutalle ja hypättiin veteen snorklailemaan merikilppareitten kanssa. Se oli jotenki ihan uskomatonta. Vesi oli niin suolasta että vaan pysty lillumaan siinä ja pitää pään veden alla ja katella kun ne kilpparit uiskenteli siellä. Se oli ehkä yks mun lempparijutuista koko tolla reissulla.
Illalla mentiin koko porukalla syömään Hard Rock Cafeen ja sitte leaderit pyys henkilökuntaa laittaa musiikin täysille ja sitte kaikki rupes tanssimaan. I gotta feeling, siitä tuli meijän biisi.

meidän alus

catamaran & mari from Norway!
valaskala

siitä se surffaus lähti...
Hard Rock Cafe!

Maanantaina pidettiin taukoa auringosta, ja lähettiin bussilla kiertelemään Oahu:ta (se saari siis missä oltiin). Nähtiin jonkinäkönen palatsi ja Hawain entisiä kuninkaita ja kuningattaria, siis patsaita. Sitten mentiin Ananas viljelmille! Kuinka moni ties että ne kasvaa maasta! Syötiin himo iso annos ananas jätskiä, tosin kolmeen osaan, mutta oli se kyllä hyvää. :) Sen jälkeen matka jatku surffi kylä Haleiwaan. Se oli söpö kylä. Matkalla käytiin myös yhellä kuuluisalla rannalla, missä on kuvattu Pirates of the Carribean leffoja ja tällä kyseisellä rannalla myös pidetään maailman kuulut surffikisat joka vuosi (esim. leffassa Blue Crush ne surffaa sillä rannalla). Lopulta saavuttiin meijän varsinaiseen kohteeseen, Polynesian culture center. Siellä kierreltiin eri kulttuurikeskuksia, ja opittiin mm. tanssimaan hulaa :D voin näyttää teille muuveja suomessa :)

Sieltä ne kasvaa!
namm :p
tää oli se kuuluisa biitsi..ei nähty isoja aaltoja tona päivänä :(
Kulttuurikeskuksesta

Tiistaina mentiin kajakki retkelle! Hauberi kasvo varmaan muutamalla kilolla. Mut oli aivan super unelma meloa siellä turkoosissa meressä ja katella vaan Oahun kukkuloita ja biitsejä. Perfect. Mikäpä Hawailla ei olis...

Kajakkiretki yay

Keskiviikkona mentiin patikoimaan. One hell of a trip.. Se näkymä sieltä kukkulan yltä teki kaiken sen vaivan arvoseks, mutta oli se reissu kyllä aika lailla verta, hikeä ja kyyneleitä. Eivaan, hikeä, sadetta, ja aurinkorasvaa lähinnä. Eka hikoo kaiken sen aurinkorasvan yheks mössöks iholle ja sitten tulee rankkasade. Ei mikään mukava virkistävä kuuro, vaan tuntu että koko vuoden sateet tippu samaan aikaan. Mikään paikka ei säilyny kuivana. Mutta sen jälkeen suihku tuntu taivaalliselta. Illalla mentiin syömään Bubba Gump -ravintolaan. Jos joku on elokuvan Forrest Gump nähnyt (ja jos ei ole niin menee sen heti katsomaan!) niin tietää mistä on kyse. Se oli niin ihana ilta! Meillä oli tietovisa siitä leffasta ja syötiin katkarapuja niin että napa paukku. Se oli ehdottomasti yks parhaista illoista tuolla reissulla. :)

jaksaa jaksaa

oli se tän arvosta :)

Torstaina mentiin Pearl Harborille, tehtiin siellä vapaaehtoistyötä. Sitten beachille. :) Illalla kun oltiin kävelemässä takasin hotellille kavereiden kanssa joku ukko tuli meille sanomaan että tiiättekö että tänne on tulossa tsunami! Oltiin vähän että mitäääää, eikä oo. Kaikki ihmiset oli ihan normaalisti joka puolella et aateltiin et mitä se ukko sekoilee. Mentiin star bucksiin ostaa kahveeta ja siellä ne työntekijät sitten meille kerto että totta se on, uutisissa sanottiin että Japanissa on tapahtunu maan järistys joka on aiheuttanu tsunamin ja myös Hawai'i oli vaaravyöhykkeellä. Mentiin takasin hotellille, ja siellä meijän ohjaajat sano, että meidät evakuoidaan varmuuden vuoks. Käytiin huoneissa hakeen lämmintä päälle (meikä tosin veteli shortseissa koko yön) ja puhelimet ja sitten matkattiin bussilla ylemmäs vuorille. Se tais olla joku college campus missä vietettiin se yö. Oltiin ulkosalla ja yritettiin nukkua, mut eihän siitä kauheesti mitään tullu. Joskus aamuyöstä meijät päästettiin sisälle johonkin luokkahuoneeseen, missä oli vähän lämpimämpi. Aamulla sitten oli tsunami ohi ja palattiin hotellille. Ei sen kummempaa, vaikka oli se vähän jänskää!

pearl harbor

evakuoidaan!

Perjantaiks meille oli suunniteltu lisää snorklausta, mutta se oli suljettu sen tsunamin takia. Nukuttiin puol päivää, ja illalla suunnattiin vikalle ohjelmanumerolle. Lu'au - celebration of life (ehkä vähän ironista). Siellä aluks oli eri pisteitä mitä sai kierrellä, tehtiin meille omat leit ja sai käydä pienellä kajakkikierroksella ja otettiin puuväritatuoinnit ja simmoista. :) Sitten alko hula-show ja koko meijän 100 hengen ryhmä meni tanssimaan! Saatiin lisää mahtavia muistoja, ja oli hirveetä kun oli vika ilta.

Lu'au

Lauantaina porukka lähti eriaikaan, ja hyvästit oli aika kauheet. Porukka itki ja halasin kaikkia miljoona kertaa ja silti oli kamalaa. Oli niiin rentouttava loma kaiken arjen ja koulun keskeltä, hyvin ois viihtyny toisenkin viikon. Kuten saattaa huomata, niin toi reissu oli kyllä niin täynnä tekemistä joka päivä, että illan päätteeks ku kaatu sänkyyn nukahti saman tien. Aamupala oli joka päivä aivan täydellinen, sai valita french toastia, fruit boalin, pannukakkuja tai pekonia ja munakokkelia. Sitä siinä sitten mussutti ja tuijotti rannalle ja merelle samalla. Voisin jopa tottua siihen. Viikon aikana sain monia hyviä ystäviä, ja vielä 3 kuukauden jälkeenkin ollaan pidetty yhteyttä. Vaikka tolla reissulla oli vähän hintaa, niin joka penni sai kyllä vastinetta! Oli varmaankin yks kaikkien aikojen parhaista lomista, enkä tuu sitä koskaan unohtamaan. Haluun takasiiiiiiin. Gotta love Hawai'i. <3

aamupalamaisemat

eikö ookki hassua!
we don't wanna leave! :(

Haikein Hawai-terveisin
Anni

ps. täällä Seminolessa just 40 astetta! woop woop tuun jäätymään ens talvena.

School's out

Tänään oli vika päivä koulua.. :( Tää viikko ollaan tehty final exameja, ja tänään illalla mennään kattomaan senioreitten graduationia.. onhan se haikeeta, mun jenkki high school on nyt koettu ja se oli siinä se. :( kesällä on onneks paljon tekemistä, ettei varmaan kerkii tylsistyä! Huomenna on parin kaverin graduation juhlat, sunnuntaista keskiviikkoon Senior Trip (myös meikä pääsee mukaan vaikka oonki junior), sitten 11. pv nähään vaihtariporukalla, 12. pv lähetään Donnan, Davidin, Luisan ja Trinan kanssa kiertelemään viikoks Texasia, 26. pv Floridaan kirkon kanssa, ja sitten ku tullaan sieltä ni on tasan viikko täällä ennenku oon takasin Suomessa. Aika kuluu ihan hirveen nopsaan! Miten vuosi on menny näin nopsaan, ei sitä vaan käsitä. Muistan niin hyvin ku lensin El Pasoon ja millasta se oli ja muuta... :/

Nyt sitten kaikista senior(abi)-jutuista sun muista:
Senior review pidettiin liikuntasalissa ja seniorit istu lattialla ja ne sai tuoda sohvia yms., oli just makeen näköstä! me muut istuttiin sitten katsomossa. Senior review oli siis semmonen mini "elokuva", mihin oli laitettu jokasen seniorin kuvia ja musiikkia ja sitte oli tehty pieniä elokuvia ja pätkiä musiikkivideoista ja leffoista mitä ollaan Video Tech tunneilla tehty. Se oli ihan jees, mut sen jälkeen kaikki senior pääs hyppäämään vaatteet päällä meijän koulun hyppytornista!!! Olin niiin kade, meijän on pakko alkaa tehä tätä Suomessaki! Rehtoriki hyppäs haha. Just siistiä! 8)





Awards Assemblyssä jaettiin kaikenmoisia palkintoja senioreille ja muille menestyneille, oli tylsä. Ku olis ruohon kasvua kattonu sano David.

Yks iltapäivä oli Dodgeball tournament. En oo satavarma mitä se on suomeks, mutta joku pallopeli. Sain pallosta taas vaikka en ees pelannu, kuhan istuin katsomossa. Kaikki heittää nykyään läppää että oon joku pallomagneetti ja että ehkä tää on merkki että urheilu ei oo luotu mua varten. Heh, I can't help it!

Sitten on myös ollut The Night of The Fine Arts. Oli kuoron kevät konsertti, kuviksen töitä näky jossain, speech opiskelijat luki jtn. slam poetryä ja sitten meidän One Act Players of the game näytettiin koko yleisölle. Kaikki nää UIL (en tiiä mistä se tulee) taiteet kilpailee siis osavaltiokunnallisesti (?) eka area, sitten regional ja jos hyvin pärjää ni voi päästä kilpailee koko osavaltion mestaruudesta. Meijän kuoro, puhe ja pari taide opiskelijaa pääsi stateen, samoin myös one act.

On vissiin aikasemmin puhunu miten täällä West Texasissa on keväisin ja alkukesällä kovat tuulet aina silloin tällöin. No tässä yks päivä oli ihan kamala tuuli, ilma oli vaan ihan oranssia ku se oli täynnä hiekkaa ja pölyä. Täällä on myös tosi kuivaa, muistaakseni kerran satanu mun täällä ollessa (oon kohta ollu täällä 10 kuukautta), ni oli tulipaloja aika paljon täällä joka puolella. Sitten ku se tuuli kuljettaa sitä tulta ni ne tulet oli tavallaan ympäröiny Seminolen. Meillä oli jopa evakuointi varotus. Meijän palokunta sai onneks sammutettua ne palot, että ei sitten jouduttu evakuoimaan, mutta oli se vähän pelottavaa.


Että tämmöstä tällä kertaa :) Seuraavan kerran kuulette varmaan Senior Tripistä ;)

Love
A

ps. Onnea kaverit valkolakeista! :)