kär i här

Kesä menee ihan liian lujaa vauhtia, tänään on vika päivä kesäkuuta. Vielä en oo kerinny kauheesti muuta ku töitä tekemään, mut heinäkuu tulee varmaa olemaan ihan yli täynnä kaikkee tekemistä, nyt jo sopinu vaikka mitä! Mut hyvä vaa, täytyy ottaa nyt kaikki irti ku vielä Suomessa on. En oikeen oo halunnu miettiä sitä, miltä se lähtö oikeen tuntuu, koska se on varmaan ihan hirveetä. Että vaikka oottaa niin paljon kaikkee sitä uutta, ni vanhan jättäminen ei oo koskaan helppoa. Mulla tulee kyllä ihan sairas ikävä. Muun muassa näitä asioita:
ihmiset (loove you)
fazerin sininen (plus kaikki muut suomi ruuat, ruisleipä ja purkka, tie-tys-ti)
oma sänky (se paras)
lumi (mut ei pakkanen)
maksalaatikko (se on oikeesti hyvää!)
vappu (ei kai ne sitä siellä oikein vietä, HÖH)
viidakkopolku (eli VIHREÄ luonto, kun se El Paso on kuulemma aika karu ja kuiva mesta)





Mutta ettei tästä postauksesta tulis liian ankee, ni täytyy vähä fiilistellä tulevaaki vuotta Jenkeissä.

Wohoop meillä onki näköjään myös eläimiä siellä. Nickin luona asustelee pari koiraa ja vissiin 4 kissaa.
Ja kuulemma vois ehkä olla mahollista ottaa siellä koulussa myös kitaransoiton alkeiskurssi. Kaverit ainaki tietää miten paljon oon haaveillu siitä taidosta! Se ois niin siistiä, ku ittekseen opettelu voi tuottaa aikamoisia hankaluuksia (joo oon yrittäny, ei tullu mitään). We'll see..
Tää mun jenkki-mummi kuulostaa aivan tosi mielenkiintoselta ihmiseltä! Se on britti (aah the accent) ja on aikoinaan ollu ohjaaja ja arvostellu elokuvia ja näytelmiä! so cool ! Harmi ku se on jo niin vanha ja sairas.. Mutta toivottavasti se jaksais vielä mulle kertoa kaikkia mielenkiintosia juttuja!
Se, että tavallaan koko elämä pitää rakentaa uudestaan on jännää, mutta samalla ihan sairaan mahtava tilaisuus! Koska muka muuten saa alottaa puhtaalta pöydältä.. never. Hoho eli otetaan tästä nyt sitte kaikki irti! :)