El Paso Today

Oukkiedoukkie.. nyt vasta pääsin päivittämään blogia, koska homman nimi on se, että voin käyttää nettiä ainoastaan Nickin luona missä se yhteys on. Eli saa nähä kuinka usein pystyn tänne kirjottelemaan, toivottavasti ainaki kerran viikossa. Paljon tekstiä tulossa, koska niin paljon kerrottavaa vaikka vasta muutaman päivän oon täällä ollu!

Lento lähti siis tiistaina aamulla, ja kuten aavistelin ni lentokentällä se itku tuli. Mulla oli vaan äiti mukana, aattelin et olis helpompaa ku ei tarvis jättää ku yks ihminen siinä tilanteessa. Ei se silti kovin helppoa ollu. Tarkotuksena oli siis lentää reittiä Helsinki – Frankfurt – Washington – Denver – El Paso, mut jo heti tähän varmimpaan Euroopan sisäiseen lentoon tyssäs meijän matka. Jouduttiin tekemää hätälasku Hampuriin, jonka takia sitte missattiin kaikki jatkolennot, heh heh. Varattiin ite uudet lennot, mut yöks piti jäädä Frankfurtiin. Tuli oikee survivor-olo ku keskenämme saatiin hoidettua kaikki! :D Ei se viivästyminen mua ainakaa haitannu, vaihtopäivä Saksassa. Varsinki, ku toi meijän 7 hengen yfu-porukka oli niin mainio! Meistä tuli tiivis porukka tosi nopeesti. Siinä oli sitten koko ip ja ilta aikaa hengailla Frankfurtissa. Nukuttiin, syötiin, käppäiltiin keskustassa ja hauskaa oli!

Seuraavana päivänä meijän porukka sitten hajos pienempiin ryhmiin ja mä lensin Suviannan kanssa Denveriin. Tultiin ihan mainiosti juttuun, joten matka meni tosi hyvin. Denveristä lensin sitten yksin (ekaa kertaa elämässäni!) El Pasoon. Olin El Pasossa 11 jälkeen illalla, ja se oli niin makeen näköstä ku kaikki kaupungin valot näky lentokoneesta! Myöhemmin Sandy kerto, että suurin osa niistä on Juarezin (Meksikon puolella oleva rajakaupunki) valoja. Sandy muuten myös varotteli, että ei varmaan mennä käymään Meksikossa mun vuoden aikana, vaikka se tossa ihan vieressä onki. Kuulemma siellä on niin vaarallista etc. =(

Mun ei ollu mitään vaikeuksia löytää Sandya (host-äiti) ja Alexista (host-sisko). Oltiin koko päivä Suviannan kaa jännätty meijän perheitten näkemistä, mut loppujen lopuks ku ne näki, ni ei jännittäny yhtään. Sandy on aika meksikolaisen näkönen, se onki vissiin ¼ meksikolainen. Alexis oli ihan perus jenkki. Molemmat vaikutti heti tosi mukavilta! Voi että sitä puhetulvaa mikä niiltä tuli. Koko ajan pälätti jostain, ja musta tuntuu että ku pääsen tän kielen kanssa kunnolla vauhtiin ni hauskaa tulee olemaan! Ne puhuu molemmat myös espanjaa, ja Sandy sanoki, että mäki tuun sitä ihan varmasti täällä lisää oppimaan. Ja nää on niin sulosia ku ne sanoo koko ajan darling ja dear ja honey.

Vaikka olin iha väsyny, ni ne vei mut kotiin semmosen ruokapaikan Route 66 kautta. Jos joku on nähny Autot –leffan, ni se oli just semmonen ku siellä se Floran kahvila. :D Sandy ja Alexis halus, et mun eka amerikkalainen kokemus tulee olemaan ruoka, haha. Ne tilas mulle semmosen flush-juoman ja se oli ihan hervottoman kokonen! Jessus, nähny ikinä niin isoa juomaa! Nää sanoki että ”everything is bigger in Texas” ja että se on niitten motto. Se näytti kyllä pitävän paikkansa, koska kaikki autot mitä näin parkkipaikalla oli ihan sairaan isoja! Ei oo meijän sedaneita paljoo näkyny.

Ku näin ekaa kertaa meijän talon sisäpuolelta (ulkopuolella on muuten palmuja!), ni eka ajatus oli, että siellä on ihan jumalattomasti tavaraa! Luulin, et meijän Suomen kodissa on ihan hirveesti kaikkea ylimäärästä krääsää, mutta se ei oo kyllä mitään verrattuna tähän! Huhhuh.. Ja näillä ei muuten oo eteistä täällä. Ku tulee sisään, ni vastassa on olohuone. Kenkiä nää käyttää sisällä, minä en. :D Kaks niistä kissoista mistä puhuin aikasemmin on siirtyny tänne, ja ne oli toosi söpöjä pieniä pentuja.

Täytyy kyllä myöntää, että eka yö ei ollu kovin helppo.. Aikaeron (-9) takia nukuin huonosti ja katkonaisesti ja ajatukset karkas koko ajan Suomeen. Tuli hirvee ikävä kaikkia ja kaikkea. Torstai päiväki meni vähä sumussa, ku väsytti koko ajan. Käytiin asioilla melkein koko päivä. Näitten ruokakauppaki on iha valtava! Täytyy ottaa kuva siitä joku kerta. Ja siellä on ihan sikana maistiaisia, namnam :D Ei mitään Suomen-tyyliä, että joskus hyvällä tuurilla löydät jostai jonku leivänpalan, vaan siis niitä oli joka puolella! Mä maistoin varmaa 7 eri juttua, eikä siinä ees ollu kaikki.

Torstaina näin myös Nickin (host-iskä) ekaa kertaa! Se on tosi rento! Heittää koko ajan kaikkee hyvää läppää. Ja siellä onki 3 koiraa nytte. 2 isoo ja yks pieni. Onneks ne oli semmosii kilttei, eikä ees haukkunu oikeestaan, ni ei tarvii pelätä niitä (oon nimittäin tottunu meijän omaan tooosi kilttiin ja epäkoiramaiseen pieneen Peppiin, aww). 2 kissaa täälläki, mut ne on koko ajan ulkona. Näin myös sen mun jenkki-mummin. Ei siitä kyllä mitään seuraa oo. Se ei kuule oikeestaan ja vaikka se on elossa, ni aivot ei enää oikein rullaa. Se oli Sandylta kysyny, että millon ne voi mennä teatteriin ja kattoo ku mä esitän jotai viuhka-tanssia. :D että semmosta, ei taida meidän välille kovin antosia keskusteluja tulla. :D

Illalla olin kattomassa Sandyn studiolla jotain balettituntia, johon vissiin ite osallistun ens viikolla. En oo koskaan ite kokeillu, ja ku Sandy iha innoissaan tarjos sitä mulle, ni aattelin että miksikäs ei. Se näytti kyllä semi-vaikeelta, katellaan sitte ens viikolla ku meen sinne kankeilla koivillani vetelemään pliéitä ja balebalebaleta :D No, kaikkea voi (ja pitää!) kokeilla.

Perjantaina yritettiin rekisteröidä mut kouluun, mut tultiin vissiin liian myöhässä. Ja Sandykos siitä suuttu. Oon huomannu nyt jo, et tää mun host-äiti on tosi tempperamenttinen. Jos asiat ei mee niin ku se toivois, se saattaa suuttua tosi helposti. Toisaalta se kyllä myös sitte laantuu helposti. Jokatapauksessa, saatiin kyllä jotain aineita katottua mulle. Otan näillänäkymin Amerikan historiaa, matikkaa, englantia, espanjaa, tanssia, voimistelua, journalismia, sitte piti ottaa joku science ni mulla on joku anatomia-homma, ja ehkä vielä yearbookkia (ei mahtunu kitaratunnit enää =(). Sitte joku mies tuli vielä tyrkyttämään mulle student counseloria, sano että niin saisin helposti kavereita ja pääsisin kokemaan kunnolla koulun henkeä. Alexis sano, et oikeesti se on vaa pirusti työtä,työtä,työtä. Otan ehkä sen sillei, et oon siin mukana koulun jälkee, ja jos en tykkää ni voin vaa sitte skipata sen. Muutenki, toivottavasti pärjään noissa aineissa, nimittäin ne laitto mut aika korkeille tasoille. Matikassaki oli tunkemassa mua johonki matikka-joukkueeseen (jippiaijee). Ja sitte ku Sandyki vielä koko ajan puhuu miten viisaita ja loistavia näiden edelliset vaihto-oppilaat oli, ni pienet paineet tuli.

Perjantaina olin sitte kattomassa flamenco-tuntia. Siitäki Sandy oli niin innoissaan, et en kehannu sanoa ei. Voinhan mä sitten jättää jotain varmaan pois, jos en tykkää tai kerkiä.

Illalla mentiin koko porukka syömään meksikolaiseen ravintolaan. Ja nyt luettiin ruokarukouski. Mietinki, että koska tää näiden uskonnollisuus tulee esiin. Aikasemmin ku puhuin Alexiksen (sen nimee on muute hirvee taivuttaa) kanssa, ni se sano, että ei ne kyllä kovin usein käy kirkossa. Ravintolassa nää yritti opettaa mulle kaikkea espanjaa, ja oli iha kauhistuneita ku me sanotaan eri tavalla se kirjain c. Me kuulemma vaan sössötetään. Ja nää nauro mun tavalle syödä tacoja. En tienny, että siinäki on joku oikee tapa. :D

Vikaks mentiin vielä semmosta vuorta pitkin näköalapaikalle, mistä näky El Paso, Juarez ja New Meksikon osavaltio. Puhuin, että ne kaupungin valot oli makeet, ja nyt en voi sanoa muuta ku WOW. Rakastuin tohon paikkaan heti. Oon aina puhunu, miten se oli niin hienoa ku näki ne kaikki New Yorkin valot, mut tää on kyllä ihan yhtä hyvä. Ne valot vaan jatkuu ja jatkuu. Laitan kuvan sitte ku saan ne koneelle.

ps. mulle saa lähettää sanakirjan :)