Myydään ne Baden Badeniin

Lämmin lauantai-ilta, nuotio, tähtitaivas, ympärillä ihania ihmisiä, vaahtokarkkien paistelua, ranskalainen vaihto-oppilas soittamassa kitaraa & laulamassa ranskalaisia rakkauslauluja. Semmonen oli YFU:n valmennuksen illanvietto. Ja oli muuten niin kivaa & ihanaa & haluan takaisin, että ui juku. Valmennus numero dos oli siis viime viikonloppuna New Meksikon puolella jossain leirintä mestassa ja se oli ns. maahantulo-valmennus. Oli niin kiva nähä muita vaihtareita, niitten kaa tuntee vaa jotai selittämätöntä yhteenkuuluvuutta ku kaikki on samassa tilanteessa. Tutustuin moniin kivoihin tyyppeihin ja harmittaa et toi kesti vaa yhen viikonlopun.

Sain myös tätä mun perhe ongelmaa vietyä eteenpäin. Eli siis tässä perheessä ongelmaks on vähä muodostunu se, että nää mun host-porukat on töissä tosi paljon, eikä siks oikeen tehä mitään. Koulun jälkeen ja viikonloppusin oon hengaillu joko Sandyn töissä tai yksin kotona. Tässä perheessä yhtenä sääntönä on se, että saan viettää aikaa kavereitten kanssa yhtenä päivänä viikossa, ja ku yleensä meen futispeliin perjantaisin, ni sitten ei paljoo muuta tehä viikonloppuna. Tää perhe on osottautunu myös tosi erilaiseks ku minä. Niillä on eri mielenkiinnonkohteet, ja ne tekee paljon asioita mistä mä en niin välitä. Enkä mä kauheesti kehtaa valittaa että en tykkää tosta enkä tosta enkä tästä. Puhuin sitte muutaman area repin kanssa tuolla valmennuksessa, ja ne sano että muutos tulee! Ensin yritetään saada asiat kuntoon tässä perheessä, mut jos ei tunnu et asiat lähtis rullaa, ni sitte vaihan perhettä. Toivon niin paljon, että asiat järjestyy. Ja kyllä ne järjestyy, saas nähä vaan että miten.

Siellä valmennuksessa oli muuten 2 muuta suomalaista! Yritettiin vähä puhua suomea, mut se oli tosi outoa. Se tuntu niin epäluonnolliselta. Piti puhua hitaasti, miettiä mitä sano ja silti tuntu et puhu väärin. Sit ku puhu englantia ni oli heti paljo luonnollisempaa. Jännä juttu ku kyllä mä suomea käytän joka päivä. Kirjotan päiväkirjaa ja tätä, ja suurin osa ajattelusta on vielä suomea. Oon puhunu pari kertaa äitin kaa puhelimessa eikä oo ollu mitään ongelmia. Mut puhuminen face-to-face… ehei.

Hmm mitäs vielä.. Viime perjantaina koulussa oli PepRally! Eli siis koko koulu keräänty stadionille ja sitte oli kaikkia esityksiä, kisoja mitkä lois lisää koulun henkeä. Jaksan aina höpöttää tästä school spiritistä mutta ku se on jotain niin uskomatonta! Kaikki, ihan jokanen on niin innoissaan! Olis kiva nähä joskus sveitsin lukio tollasessa fiiliksessä… Illalla oli Battle of Helmet. Meijän koulun pahin vastus on Eastwood, koska ollaan samalta alueelta ni jaetaan mäkkärit ja walmartit sun muut. Tää Battle of Helmet on sitte vähä niinku kisa et kumpi koulu omistaa ne seuraavan vuoden ajan, eli kumpi koulu voittaa futismatsin, ni ne voittaa Helmetin. ME VOITETTIIN! juhuu.

Nyt on siis mäkkärit vallotettu, toivo elää että perhe asiatki järkkääntyis!

Anni

ps. koira söi mun uikkarit =(