Mun sydän sanoo niin

En tiiä onks mulla vaan käyny tuuri tän koulun suhteen, ku tuntuu että muilta vaihtareilta oon kuullu vaa että niillä on hirveesti läksyjä ja kokeita ja stressiä koulusta. Mulla ei meinaan oo mitään ongelmia. Tää on ihan älypaljon helpompaa ku Suomessa. Ainoon haasteen tähän tuo englanti. Jos osaisin englantia täydellisesti ni tää ois peace of cake. Esim. jossai Anatomian tunnilla kuvitetaan turvallisuussääntöjä, mut sitte ku tulee testi, ni en välttämättä tiiä yhtään mistä on kyse. Aika hyvin täällä kyllä kaveria jeesataan, kaikki kattoo vastaukset kaikilta. :D Läksyä ei tuu melkein koskaan, välillä täällä on semmosia projekteja. Mut ei nekää pahoja oo. Esim. espanjassa 3 weeks project oli että pitää tehä poster itestä, 100 sanaa espanjaks, ja se ope oli jo kirjottanu taululle puolet valmiiks. Ja pääpaino oli kuvissa. Englannin tunnilla sama juttu. Piti tehä kirja-arvostelu. Noh, 30 sanaa kirjailijasta, 50 juonesta, joku kuva piti piirtää ja sitte antaa tähtiä. Plus, sain tehä sen suomenkielisestä kirjasta jos halusin. On osa testeistäki on ollu aika iisejä, meillä oli karttakoe espanjaa puhuvista maista ja jos sen feilas ni sai uusia ja uusinnassa sai käyttää kirjaa. Ja esim. hissan kurssilla meille sanottiin että ”huomenna on koe, saatte käyttää muistiinpanoja eli tehkää ne huomiseks”. No meikähän teki ja seuraavana päivänä koulussa kävi ilmi että kukaan muu ei ollu tehny. Ei sitte ollu testiä, muut sai tehä muistiinpanot ja meikä sai ekstrapisteitä. :D Koetta tehtiin sitte pitkin viikkoa, ja oli tietty a,b,c,d vaihtoehdot. Me likeeee =) Saattaa tulla pienoinen shokki ku palaan takasi Suomen laitokseen.. Täällä siis arvosanat annetaan kolmen viikon välein, joten kokeita on suht usein, mut kuten sanottu ni ei niistä stressiä kannata ottaa. 9 weeks testit on kuitenki sitte vähä isompia. Tällä viikolla on ’first nine weeks’ ja oon saanu jopa esseen kirjotettavaks. Itse asiassa kuus kappaletta.. Mutta täällä nää opet kyl vähän kattoo sormien läpi vaihtareitten koulunkäyntiä. Jos meen itkee näille maikoille että kun aika ei millään riitä/ en yhtään ymmärrä mitä tässä pitäis tehä/ tää on niin kamalan vaikeeta, ni ne auttaa tosi paljon (lue: antaa vastaukset). Että kyllä se nyt vaan on todettava kun on omin silmin nähnyt, koulu on helpompaa täällä rapakon toisella puolella.

Ei täällä mitään ihmeellisempiä oo tapahtunu. Viime viikonloppuna lauantaina oli kyllä paljon kaikkea. Eka yritettiin löytää jonkun sedän synttäreille, mutta oltiin eksyksissä aika kauan ni lopulta sitte ku päästiin sinne ni juhlat oli jo melkeen ohi. Ei kuitenkaan missattu sitä tärkeintä, eli kakkua. ;) Sieltä mentiin sitte semmoseen outlet mall:iin, missä oli kaikkia merkkivaatekauppoja, mutta halvempia hintoja! Sain ostettua takin, koska kyllä täälläkin alkaa pikkuhiljaa ilmat viiletä. Aamusin on niin kylmä ja sitte jäädyn koko päivän koulussa ku ne pitää ilmastointia päällä. Iltapäivällä on mukavan lämmin, joku 25 astetta. Ja aurinko paistaa JOKA PÄIVÄ!! Saara tykkäis ;) Sitte kävin illalla vielä meijän koulun Street Festissä. Siellä oli musiikkia ja kojuja ja esityksiä ja ruokaa ja semmota. Maistoin myös semmosta herkkua kun ’gorditas’, mikä kuulemma on must to do festarijuttu täällä. Jotain meksikolaista se oli, missä oli jonku lätyn sisään tungettu lihaa ja kasviksia ja jotain. Toosi hyvää. En kyllä viihtyny siellä kauheen kauaa ku kaikki kaverit oli töissä siellä ni jouduin yksin kiertelemään ja olin taas huippu väsyny.

Perheen kanssa homman nimi on nyt siis se, että 30. lokakuuta meillä on joku miitti mun host-perheen ja joidenki YFUn henkilöiden kanssa. Siellä sitten jauhetaan ja jauhetaan ja päätetään mitä mulle käy. Että jäänkö tähän perheeseen vai enkö. Aluks kyllä ketutti et joudun oottaa taas melkein kuukauden, että tätä mun asiaa käsitellään, mut ei siihen nyt enää oo jäljellä ku reilu viikko. Ootan tota kyllä ihan hirveesti, koska musta tuntuu, että asiat vaan pahenee koko ajan. :\ Ja oon koko tän ajan ollu yhteydessä YFUun ja jutellu niitten kanssa kaikkea. Vähäsen kyllä jännittää että kuin käy. Kuulette musta varmaan seuraavan kerran ton miitin jälkeen, pidän teijätki jännityksessä.

Love
Anni

ps. söin semmosta keksiä missä oli kurpitsahilloa ja se maistu ihan piparitaikinalle, tuli niin mieleen Suomi ja talvi AWWS