Home sweet home.

Muutaman päivän oon Suomessa jo kerinny olla... ihan outoa! Tai no ei, mutta kuitenkin.

Lähin siis viime sunnuntai aamulla Texasista. Lauantaina Luisa ja Trina jo lähti, niin se koko viikonloppu meni aika haikeissa jäähyväis fiiliksissä. Perjantai illalla valvottiin myöhään niin kavereiden, kun perheenkin kanssa, eikä vaan millään tahtonu uskoa, että takasin Suomeenkin olis lähdettävä.

Lennot meni ihan okei, ei tarvinnu maksaa mitään ylikiloja vaikka niitä kyllä löyty. Sitten ku alko Suomi lähestymään ja kone laskeutumaan, niin aikamoinen paniikki valtas. Mimmosta se olis nähä kaikki tutut? Entä jos ei osaiskaan sanoa mitään? Rehellisesti sanottuna kun näki äitin ja iskän ja kaverit niin tuntu kun ei olis koskaan lähtenykään. Sitten ku ajettiin omaan kotiin, ni taas tuntu kun olis ollu vieraassa maassa. Niin vihreää, niin paljon puita, kylmä, kaikki oli pienempää.. Kotona kaikki oli ihan samanlailla, vaan niin kauhean pientä! Kodinkoneet, astiat, huoneet, sohvat, tv:t, kaikki. Oli niiiiiin outoa!

Nyt oon yrittäny itteni pitää kiireisenä kavereiden kanssa. Huomasin jo, että jos oon vaan yksikseni tekemättä mitään, niin aika helposti ajatukset karkaa Jenkkeihin ja haikeus ja ikävä valtaa... mutta paljon helpompi paluu oli, ku mihin olin varautunut! Kavereiden kanssa varsinkin tuntuu, että mikään ei oo muuttunu ja samat vanhat jutut naurattaa. Super happy! :)

Tässä tätä nyt ollaan, takasin siellä missä lähdettiin. Niin ku viime syksynä ajattelin, niin samassa tuolissa istun 11 kuukauden jälkeen, pää täynnä epäuskoa ja muuttuneena (vaikkei sitä heti uskois!). Vaihtovuosi opetti, kasvatti, loi uskomattomia muistoja, ja sai mut rakastamaan jotain toista paikkaa ihan yhtä paljon kuin Suomea. Takasin menen varmasti, vain käymään vai opiskelemaan, sen näkee myöhemmin. Vaihtovuosi on ehdottomasti paras kokemus ollut tähänastisessa elämässä, koska vaan kokisin uudestaan. Super iso kiitos äitille ja iskälle, jotka ees mahdollisti koko vuoden kaikkine kustannuksineen, kiitoskiitoskiitos! Sijoititte erittäin hyvään kohteeseen ;)

Love
Anni

ps. Ei tää blogi varmaan tähän jää, kova halu ois vielä kirjottaa jotain tästä vaihtovuodesta ja kotiinpaluusta.. See y'all later!

Show must go on

Ens viikolla on kotiinpaluu. Ens sunnuntaina on se päivä, joka on ollu mun mielessä jo monta kuukautta. Silti, mitä lähemmäs se tulee, sitä enemmän ahdistun ja pakokauhu valtaa joka päivä. En vaan voi uskoa, että oon kohta takasin siellä, missä oon aina asunu ja minkä ennen tunnistin ainoaksi kodikseni. Mutta nyt oon ollu täällä niin kauan. Tuntuu, että kohta mulla alkaa toinen vaihtovuosi, tällä kertaa vaan paikassa, jonka jo tunnen. Tuntuu vaan, että en oo vielä valmis lähtemään. Mutta jos noin aattelis, niin enpääsis koskaan lähtemään täältä. Heh, sanoin täsmälleen noin myös ennen ku tulin tänne, viime Elokuussa.

Musta tuntuu jotenki pahalta sanoa, että en halua takasin Suomeen. Ihan ku samalla julistaisin, että mun elämä ja ihmiset täällä on parempia. Mulla on ihan hirvee ikävä Suomea ja kaikkia ihania ihmisiä siellä, ja osa musta on niin käsittämättömän ilonen että pääsen takasin sinne. Mutta isompi osa musta on peloissaan ja suruissaan. Millon näen seuraavan kerran näitä ihania ihmisiä täällä, näenkö enää koskaan. Mulla on nyt kaks perhettä myös täällä, mutta en tiedä koska näen niitä seuraavan kerran. Tää lähtö on kyllä paljon pahempi ku lähtö Suomesta. Sillon en tienny tulevasta mitään, mutta tiesin, että se olis loppujen lopuks vaan väliaikaista. Näkisin kaiken tutun taas seuraavana kesänä. Nyt tiedän minne oon palaamassa, mut miten osaan taas sopeutua siihen kaikkien näiden erilailla elätyiden kuukausien jälkeen. Oon niin tottunu elämään täällä. Miten kestän kun Suomessa ei rupatellakaan kaupan kassan kanssa ja ihmiset ei hymyile kaikille vastaantulijoille ja halaa tuttuja ja cowboyt ei kuulu tavalliseen katukuvaan ja juomiin saa ilmasen täytön ja ja ja. Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Kyllä varmasti tykkään sitten jonkun ajan päästä taas Suomesta ja kaikesta, kunhan totun siihen taas. Suomi on ihan tosi ihana maa, ja oon ylpee siitä että oon suomalainen.

Show must go on.

Love
Annie